Meillä vietettiin joku aika sitten Vilin nimipäiviä ja Lucan 2v-synttäreitä. Perinteisesti, juhlaan kuului osana maksalaatikkokakku nakkikynttilöillä.

Pari päivää sitten Vilin kanssa tehtiin ensimmäinen jälki, ja ai että se oli mukavaa! Muutava lihapulla jäi välistä, mutta mitäs pienistä. Vilin keskittyminen oli aivan mahtavaa, ja kaikista hienointa oli löytää se asia, josta Vili selvästi nauttii. Vilin kanssa on myös harjoiteltu vapaana olemista, 13 metrin pituinen naru perään. Kyllähän Vili luoksetulon jotenkin ymmärtää. Vili lähtee Lucan perässä lähtee täysiä tulemaan kohti, mutta kohdalla vetää hirveetä kyytiä sivuun puskaan, tai vaihtoehtoisesti ohi. Tätä siis treenailemme edelleen.

Vili on koko talven repinyt orapihlaja-aidan nurkkaan reikää. No, muutama päivä sitten molemmat herrat meni ihan sekaisin, kun juoksuinen mäyräkoiranarttu pyörähti aidan vierestä. Vili otti ja hyppäsi aidan päälle, kaikki neljä tassua kapean aidan päällä. Muutaman sekuntin herra siinä huojui, eikä tietenkään välittänyt kielloista, vaan hyppäsi reteesti kovalla työllä tekemästään aukosta ja meni ihanan tytön luo. Ja Lucaa harmitti suunnattomasti... Isäntä sitten kiersi etupihan kautta hakemaan karkulaisen kotiin, ilman minkäänlaisia vastusteluja.

Luca siis vietti 2v-synttäreitään 7.4. Tämähän tarkoittaa sitä, että nyt Lucan on mahdollisuus saada Suomen muotovalion arvo, jos saa sertin näyttelystä. Tasan viikon päästä on jännät paikat, ensimmäinen yritys on silloin. Luca on saanut mukavasti massaa, ja lauantaina mennään kummitäti-Ninnille näyttelytrimmiin. Pientä ulkomaan reissua on myös suunnitteilla, siitä lisää myöhemmin ;)